Tää Jokelan koulun juttu on ihan sekopäinen. Kuulin siitä eilen, kun surffailin iltalehden sivuilla. Ensimmäiset ajatukset olivat "Jaa kappas, joku on taas pimahtanut".
Ei, mua ei itkettänyt pätkääkään. Miksi mä itkisin joidenkin tuntemattomien puolesta, kun tälläkin hetkelle tuhansia ihmisiä kuolee nälkään, sairauksiin, yms. Jos itkisin jokaista maailmassa sattunutta kuolemaa, en nousisi peiton alta seuraavana aamuna. Enemmän mua liikuttaa kasvihuoneilmiö. Ehkä oon vaan itsekäs ja kylmä paska, mutta toi juttu ei raavituta mun omaa persettä lainkaan.

Sitten nää kiertoviestit! Ei ne auta ketään, korkeintaan puhelinoperaattoreita. Mitä hyötyä siitä on, vaikka viettäisin hetken hiljaisuuden ja sytyttäisin kynttilän _tuntemattomien_ ihmisten muistoksi? En mä ainakaan halua, että mua muistetaan tuolla tavoin, sitten kun kuolen.

Yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, mutta voi saada liikkeelle jotain suurta. Tämän tapauksen innoittamana näitä 'psykoja' ilmestyy lisää. Kohta kaikki pelkäävät kouluun menoa. Suomi goes to USA.
Auvinen on teollaan herättänyt huomiota ja saanut ihmiset ajattelemaan asioita, kuten halusikin. En vieläkään ymmärrä täysin hänen motiiviaan, mutta oikein se ei ole.

Jos minä haluaisin muuttaa maailmaa, en lähtisi siihen yksin. Enkä lähtisi ollenkaan. Jos tämä maailma ei ole tarpeeksi hyvä  elettäväksi - ranteet auki tai kuula kalloon. That's it.

Ei ole järkeä elää, jos ei osaa pelätä. Mutta jos pelkää liikaa, se ei ole hyvä. Ihan hyvin voin tulla oman isäni ampumaksi tai joku voi puukottaa mut tossa meidän etupihalla. Elämä on vaarallista, mutta on vain uskallettava elää.

t. kylmä paska, joka ei kykene tuntemaan empatiaa ketään kohtaan


1045431.jpg

En ole ikiunessa, en ole poissa
Olen tuhat tuulta puistikoissa
Olen valonvälke aallokossa
Olen timantti hankien loistossa
En ole jättänyt teitä
En ole vaiti
Olen lintujen laulu taivaalla
Olen kuiskaus viljapellolla
Olen henkäys rakkaani poskella
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat
En ole ikiunessa,
en ole poissa
Kuljen mukanasi karikoissa

R.I.P. PETRI (1988-2006), hyvä ystävä
R.I.P. MUSTI (1992-2006), rakas koiraystäväme